Kiitoksia kaikille jotka ovat käyneet lukemassa "vuodatuksiani" :)

Kotona, onnellisesti. Viimeisiä matkaflunssia vielä parannellen, mutta muuten olo on kovinkin tyyni ja tuntuu hyvältä olla kotona. Mikä olisikaan parempi vuodenaika palata tänne: Suomi on kaunis, vihreä ja puhdas.

Kaikki viimeisten 4,5 kuukauden aikana koettu on vielä aika sekavana vyyhtinä päässä, joten vielä en pysty kovinkaan syväluotaavaa raporttia tekemään kaikesta koetusta ja miten se minuun on vaikuttanut, mutta siitä olen aikas varma että vaikutukset ovat olleet positiivisia! Ehkä päällimmäisenä tulevat ”opit”siitä kuinka tärkeää on nauttia täysillä elämän hyvistä hetkistä huolehtimatta turhista, ja se kuinka yksinkertaisesti ihminen voi viettää onnellista elämää.

Tässä vielä muutamia kuvia viimoisilta viikoilta Keniassa


Jotta totuus ei unohtuisi. Nairobi.


Jätehuoltoa Lamulaisittain: biojätteet aaseille, kalanrääppeet kissoille



Kotikatu Lamulla

The David Sheldrick Wildlife Trust, Nairobi


Pikkunorsun maitohetki. Hoitajien ja orponorsujen suhde on on liikuttavan läheinen: norsut tarvitsevat turvaa ja hoitoa jatkuvasti, joten hoitajat jopa nukkuvat oman hoidokkinsa kanssa.




Ensin kylpy, sitten hiekkakuorrutus


Orpokodin uusin tulokas, ikää 3 viikkoa


Kasaan! Isommat "lapsoset" rehaa


Sarvi ja Kuono


Heippa Anna sano kisu

Lento lähtee kohti Lontoota viiden tunnin päästä eikä meitsillä ole toivoakaan saada enään unenpäästä kiinni. Ajatukset pyörii jo kotiinpaluussa kovinkin vahvasti!

Viimeinen kuukausi Keniassa on ollut kaikkea muuta kuin ajatteli. Sairastelua ja sadetta... Lamun niin-ajateltu "viimeinen biitsiloma" muuttuikin vähän toisenlaiseksi jatkuvan sateen takia. Puoleentoista viikkoon ei paljoakaan aurinkoa mahtunut, mutta Lamu oli kyllä muuten kaunis paikka ja nautittiin varsinkin vanhassa kaupungissa asumisesta. Ja saatiin ainakin rautaisannos swahili-kulttuuria ennen kotiinpaluuta. Lamun kaupunki on UNESCON suojelukohde, ja mm. uskonnollisessa mielessä niinkin arvostettu, että kuulemma kaksi matkaa Lamulle vastaa pyhiinvaellusta Mekkaan!

Laiskat päivät koostuivat lähinnä vain saaren elämänmenon ihmettelystä, kujilla vaeltelusta ja merenelävien ostamisesta sekä kokkailusta. Asusteltiin keskustassa asunnossa, jossa oli myös keittiö, joten kokkailtiin kaikenmoisia uusia kalaherkkuja kissakalasta rauskuun.

Lamulta saavuttiin Nairobiin maanantai-aamuna. Ollaan oltu taas Esan, Miian ja Loviisa-tytön luona yöpymässä ja palautumassa takaisin suomalaisuuteen: tiistai-iltana otettiin jopa varaslähtö saunomiseen.

Nairobi ei ole vieläkään onnistunut pelästyttämään: pitäisin kaupunkia jopa mukavana JOS vähintään puolet autoista saisi pois. Lamun autottomuuden jälkeen ei pakokaasu maistu kovin hyvältä suussa... Eli ruuhkassa istumista on tullut harrastettua. Yksi hauska Nairobin piirre on matatut eli paikalliset minibussit, jotka ovat useimmiten huvittavia gangstarap-wagoneita. On aika hassua istua kylki kyljessä vanhan afrikkalaisherran kanssa basson repiessä tärykalvoja...

Eilen retkeilin vielä Nairobin National Parkiin David Sheldrikin säätiön ylläpitämään norsujen orpokotiin ottamaan kontaktia lemppariotuksiini. Uskomattoman leikkisiä norsu"vauvojahan" siellä asusteli!

Afrikan täti kiittää ja kuittaa, nyt suunta kohti kotia! Kuvia luvassa nopeampien yhteyksien ääreltä!

Ei ole Sansibarin voittanutta mutta ei tamakaan saari kaukana perassa tule. Ehka mukavinta tassa mestassa on ettei saarta ole pilattu autoilla: paakuljetusmuoto on vene tai aasi. Ja aaseja taalla on, ne on kuin kulkukissoja tai koiria joita on tottunut nakemaan muualla, hassuja surullisennakoisia, pistavan oudon hajuisia elukoita :) On mahtavaa olla taas keskella aitoa swahili-kulttuuria ja koittaa hieman yllapitaa ontuvaa swahilin-kielen taitoa, Kenian puolessa kun swahili ei olekaan niin paakommunikointivaline kuin mihin Tansaniassa tottui.

Toivutaan viela kumpikin viimeviikkoisista sairauksista: Merussa sairastuttiin malariaan, ja sain viela kaupanpaallisiks laakehoitoa vaatineen vatsatulehduksen, mutta nyt on laakitys kunnossa ja olo hyva vaikkakin heikko pitkan sairastamisen jalkeen. Jouduttiin perumaan kaikki suunniteltu kiva Merussa: tarkoitus oli mm. kayda budjettisafarilla Kenya Wildlife Servicen bussilla Merun kansallispuistossa ym. mutta malaria piti kylla potilaansa tiukasti sangyn pohjalla. Maanantaina siirryttiin viela Thikaan SACDEP-jarjeston, joka tyoskentelee kestavan maanviljelyksen parissa, vieraiksi. Tarkoitus oli kiertaa yhteisovierailulla, mutta sairastamiseksi sekin meni. Sarikin liittyi siella malaria-kerhoomme ja sai siis viela ennen torstaista Suomeen paluutaan matkamuistona taman Afrikan vitsauksen... Sacdepin tiluksilla oli kylla hyva sairastaa ja oltavat oli kuin paremmankin parantolan asukkaalla :) Nairobista hurautettiin (jos 9tunnin bussimatkaa voi sanoa hurautukseksi..?) torstaina Mombasaan, missa yovyttiin Sansibarin kaverin Scoobyn luona ja sielta perjantaina tanne Lamua ihmettelemaan.

Viikko viela jaljella saarielamaa, sen jalkeen Nairobiin muutamaksi paivaksi ennen kotiinpaluuta. Tuntuu kylla tosi ihanalta palata kotiin vihdoinkin, matka on ollut pitka ja rankka mutta myos niin kovin antoisa, hetkeakaan en kylla ole katunut tanne lahtoa!

Nairobi on näyttänyt meille oikeastaan vain parhaita puoliaan!

Saavuttiin tänne toissayönä ja nukuttiin bussissa aamuhämäriin asti  (bussi tosiaan saapui Nairobiin jo klo 3 yöllä, meille oli sanottu että ollaan perillä aikaisintaan klo 5, joten itseasiassa ei edes tiedetty niitten parin tunnin aikana olevamme Nairobissa. Ihmettelin vaan kun heräsin unesta että vieläkö me seistään samalla paikalla, koskakohan oikein ollaan perillä :D

Sarin kaveri John tuli meitä vastaan ja hengailtiin päivä kaupungilla. John vei meidät mm. keskustan lähellä olevaan villieläinten orpokotiin. John on opiskellut oppaaksi ja tuntee puiston henkilökuntaa joten mehän päästiin lähikosketuksiin eläinkavereitten kanssa!

6 viikkoinen pieni, pehmeä, seepravauva!

Kotikissaa kummempi? Koko on "hieman" eri luokkaa mutta yhtälailla nauttii hellyydenosoituksista :)

 

Meidän oli tarkoitus jatkaa Meruun saman päivän aikana, mutta Sarilla oli vielä työhommat sen verran kesken että majoituttiin UNEPilla töissä olevan Miian ja Esan asunnossa, mistä ei kyllä oltu lainkaan pahoillamme! Eilen vietettiinkin erimukava ilta punaviinilasillisten ääressä, aikas luxustouhultahan tämä tuntuu meille Musoman maalaiselämän jälkeen. Tänään sitten jatketaan sitten katselemaan Merun maalaiselämää!